Voisivatko koulut ja päiväkodit villiintyä villiruuasta?
Metsä hoitaa lasta ja aikuista monella tapaa. Se rauhoittaa ja vähentää stressiä. Metsässä liikkuminen kehittää motoriikkaa ja aistit pääsevät monipuolisesti käyttöön. Metsän mikrobisto tekee ihmeitä ihmisen terveydelle. Metsästä saatava villiruoka on erittäin ravinteikasta ja voimaannuttaa ravitsevuudellaan. Villiruoka voisi hyvin olla keskeinen osa koulujen opetusohjelmaa.
Villiruuan lyhyt historia
Villiruuan käyttö on syvällä suomalaisessa kulttuurissa ja kouluperinteessä. Suomessa on kautta historian kalastettu, metsästetty ja kerätty etenkin marjoja ja sieniä, mutta myös villiyrttejä ja villivihanneksia. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu vahva marjastus- ja sienestysperinne, jota tuetaan jokamiehenoikeuksilla.
Kauan oli tapana, että kouluun vietiin marjoja, joista koulun keittäjät tekivät koululaisille erilaisia marjaruokia. Aikoinaan myös laki velvoitti oppilaita osallistumaan kouluruoan raaka-aineiden hankintaan ja etenkin maalaiskouluissa marjastus oli jokaisen koululaisen velvollisuus. Oppilaat toivat syksyllä marjoja koulun keittiöön. Jossain kouluissa myös tehtiin yhteisiä luokan marjaretkiä metsään. Tämä perinne on kuitenkin vähitellen hiipunut. Samoin kävi kiinnostukselle myös koko villiruokaa kohtaan.
Villiruuan uusi nousu
2010-luvun jälkeen villiruuan suosio on ollut jälleen nousussa. Sen voi havaita siitä, että lukuisia villiyrttikursseja järjestetään ympäri Suomea ja eri mediat täyttyvät villiyrttejä käsittelevistä artikkeleista aina keväisin. Myös kaikki huippukokit tunnistaa siitä, että he osaavat käyttää luonnon villejä antimia monipuolisesti.
Metsä hoitaa mieltä ja kehoa
On yleisesti tiedossa, että metsä hoitaa ihmistä monella tapaa. Se rauhoittaa ja vähentää stressiä. Metsässä liikkuminen kehittää motoriikkaa ja aistit pääsevät monipuolisesti käyttöön. On myös monia tutkimuksia siitä, kuinka metsän mikrobisto tekee hyvää ihmisen terveydelle – se vaikuttaa ihmisen suolistoon, ihoon ja mielenterveyteen. On myös todettu, että metsässä liikkuminen tekee hyvää ihmisen näkökyvylle ja tasapainoaistille, koska katseltavaa on paljon eri etäisyyksillä ja maasto alati vaihtelevaa. Myös metsästä saatava villiruoka on erittäin ravitsevaa.
Miten villiruokateema sopii kouluun – vai sopiiko se?
Koulujen opetussuunnitelmissa toistuvat sanat laaja-alaisuus, itsestä huolehtiminen, vuorovaikutus ja ilmaisu, työelämätaidot ja yrittäjyys sekä osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen.
Marjojen, sienien ja villiyrttien kerääminen on minusta juurikin kestävää tulevaisuuden rakentamista ja itsestä huolehtimista. Villiruuan puolesta puhuvat maksuttomuus ja ympäristöystävällisyys. Villiyritit, marjat ja sienet, kun kasvavat itsekseen ilman mitään kastelua ja keinotekoisia lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. Myös niiden ravintoarvot ovat huikeat.
Miten villiruokateemaa voisi sitten käsitellä eri oppiaineissa?
Tässä muutamia ideoitani jokaiseen oppiaineeseen. Ideoita tulee varmasti lisää, kun asiaa pohtii syvemmin ja perehtyy vielä tarkemmin jokaisen oppiaineen opetussuunnitelmaan tai keskustelee kyseisten aineiden aineenopettajien kanssa. Siihen haluan haastaa tällä kirjoituksellani.
Biologia: Biologiassa tutustutaan kasveihin luonnossa liikkuen. Voidaan myös maistella syötäviä ja varmasti tunnistettavia kasveja. Voidaan tutustua kasvin osiin ja puhua fotosynteesistä.
Elämänkatsomustieto: Miten maailmankatsomus muokkaa myös luontosuhdettamme? Luonnonsuojelu.
Fysiikka: Tutustutaan mittaamiseen luonnossa. Arvioidaan etäisyyksiä ja kivien massoja. Tarkistetaan arviot mittaamalla. Kuinka suuri työ on kiivetä kalliolle hakemaan sen päällä olevia kangasrouskuja tai kuinka nopeasti kivi putoaa jyrkänteeltä. Voit selvittää keräämisretken keskinopeuden tai selvittää kuinka kaukana sinusta ukkonen jyrähti.
Historia: Tutustutaan villiyrttien käytön historiaan Suomessa ja miksei muuallakin maailmassa. Esim. isovanhempia haastatellaan, miten heidän nuoruudessaan on käytetty villiruokaa.
Kemia: Kemiassa voidaan tehdä erilaisia villiyrttivoiteita ja saippuoita. Voidaan tutustua kuinka erilaiset väriäaineet uuttuvat erilaisiin liuoksiin sekä selvittää mitä yhdisteitä ja alkuaineita villiruuassa on.
Kotitalous: Otetaan villiyrtit osaksi arkipäivän ja juhlan ruokaperinnettä.
Kuvataide: Kuvataiteessa on rajattomat mahdollisuudet. Luonto on täynnä ideoita taiteilijoille, niin materiaalina kuin aiheina maalauksiin.
Käsityö: Luonnosta löytyy valtavasti kasveja, joilla voi värjätä luonnollisin väriainein lankoja ja kankaita.
Liikunta: Liikutaan ja leikitään luonnossa. Kartanlukutaito on erittäin oleellinen taito luonnossa liikkujalle.
Maantieto: Jokaisen luonnossa liikkujan tulee tuntea jokamiehenoikeudet. Myös karttamerkkien opettelu on tärkeä taito luonnossa liikkujalle.
Matematiikka: Tutustutaan mittaamiseen luonnossa. Arvioidaan etäisyyksiä, esimerkiksi kivien massoja ja tilavuuksia. Luonnosta löytyy paljon symmetriaa. Voidaan lähteä retkelle metsään ja tutkia eri kasvien ja puiden symmetriaa ja peilauksia. Luonnosta löytyy erilaisia geometrisia kuvioita. Kävyissä ja monissa kukissa esiintyy esimerkkejä Fibonaccin lukujonoista. Erikokoisista kasveista voi etsiä suhteita.
Voi myös vertailla villiyrttien ja kasvihuoneviljeltyjen kasvien vitamiinipitoisuuksia. Niistä saa helposti prosenttilaskuja tai harjoituksen taulukkolaskentaohjelman harjoitteluun.
Musiikki: Erilaiset äänimaisemat luonnossa.
Uskonto: Miten maailmankatsomus muokkaa myös luontosuhdettamme? Erilaiset luonnonuskonnot.
Knoppi. Raamatussa mainitaan esimerkiksi voikukan ruokakäytöstä.
Terveystieto: Luonnossa liikkumisen hyödyt. Miten luonto edistää terveyttämme.
Vieraat kielet: Harjoitellaan luontoon liittyviä asioita. Esitellään ulkomaalaisille Suomen luontoa ja sen tarjoamia herkkuja.
Yhteiskuntaoppi: Yrittäjyys. Moni voisi kerätä taskurahoja keräämällä villiyrttejä ja kehittää omia tuotteita.
Ympäristöoppi: Tähän sopii kaikki ympäristön ihmettely.
Äidinkieli: Äidinkielessä voidaan kirjoittaa omista luontokokemuksista ja siitä miten luonto on vaikuttanut sinuun. Luontoon liittyy paljon myös maagisuutta ja luonto on useiden runojen aihe.
Blogin kirjoittajasta ja miksi puhun villiruuan puolesta?
Maalaistalon tyttönä olen viettänyt kaikki kesät pelloilla ja metsissä rymyten ja talvet hiihtäen. Suvun perintönä (jossain kohdin myös rasitteena) olen oppinut jo lapsesta asti keräämään marjoja ja sieniä. Äiti on minua vauvana siirrellyt mättäältä toiselle, niin että on voinut kerätä metsän antimia. Vauva-ajasta ei luonnollisesti ole muistikuvia, mutta muistan aina, kun pappani kävi marjametsässä pärekorin kanssa ja oman perheen marjaretket. Sieltä se kiinnostus luontoon ja villiyrtteihin on lähtenyt.
Nyt olen hortaohjaaja ja yläkoulun kemian ja matematiikan lehtori. Olen myös osa villiruoka.infon tiimiä ja haluan jakaa villiyrttitietoutta myös muille. Minut löytää instagramista nimellä pviini.
Tule kuuntelemaan Päiviä yo aiheesta Horta2021 Hollola -tapahtumaan 14.-15.5.2021. Lue tapahtumasta tästä.
