Metsästysmeditaatiota

Olen lapsuudesta asti elänyt osana luontoa ja päässyt nauttimaan luonnonantimista hyvin monipuolisesti. Luonnossa tunnen itseni kokonaiseksi, keho, mieli ja sielu kohtaavat ja soittavat samaa sävelmää. Rauhoittuminen, syvä itsensä kuunteleminen ja kuuleminen onnistuu luonnossa ja herkemmin tiedostan kuka olen ja mihin olen menossa. Metsästys auttaa minua tällä polulla.

Lapsuuden kodissani olivat arkiruokaa leivinuunissa haudutettu hirvenpaisti, savustetut ahvenet ja siika sekä alatoopi. Isä metsästi ja kalasti paljon, marjoja kerättiin ämpäritolkulla pitkin nevoja ja metsiä. Äiti leipoi monenmoista ruisleivästä fariinipullaan. Uuni oli usein kuumana. Kyllä oli ihana pyöräillä koulusta kotiin, kun jo kaukaa haistoi tuoreen ruisleivän tuoksun.

Oman perheen perustamiseni aikana äiti oli usein meillä leipomassa, mutta itse en ole saanut siihen kipinää saanut. Minun juttuni on ollut riista ja olen siksi ruokapuolella seurannut enemmän isääni kuin äitiäni. Isäni ja veljeni ovat kantaneet minulle riistalihaa laitettavaksi itselleni, miehelleni ja pojilleni. Liekki myös omaan metsästykseen on aina väreillyt sisälläni. 

Oma taival metsälle

Muistan eräänkin kerran uhonneeni vielä sairaanhoitajan hommissa ollessani eräälle lääkärille, että ”kyllä minäkin vielä joskus hirvimetälle menen”! Kaksi poikaani kasvoivat vauhdilla ja kinusivat aina metsälle. Välillä vein velipojan mukaan hirvimetsälle, välillä kaverin mukaan sorsametsälle. Vanhemman poikani täytettyä 10 vuotta lähdettiin yhdessä naapuripitäjään metsästyskorttikurssille. Oli liuta”kosseja” ja minä korvat höröllä kuuntelemassa viisasta ja kokenutta metsästäjää, kurssin pitäjää. Niinhän me kortit saatiin ja vielä ensimmäisellä yrittämällä, kyllä tuli polleva olo. 

Niin alkoi taival omaan metsästysuraani, jota ei kyllä millään mittarilla vielä uraksi voi sanoa. Kolmen vuoden kokemuksella ja yhden yhtäkään eläintä en ole vielä itse päässyt ampumaan. Tällä kaudella myös toinen pojista Luukas suoritti mieheni kanssa metsästystutkinnot onnistuneesti. 

Metsässä olen kyllä kulkenut paljonkin, pojille on tullut saaliina jo jäniksiä, kyyhkysiä, sorsia ja teeri. Minä olen vielä lähes tulkoon aina joutunut olemaan ilman pyssyä, pojat kun ovat vielä sen verran nuoria, että pitää olla välittömässä läheisyydessä aikuinen. Muuten hyödynnän paljonkin luonnon ehtymätöntä villiruokatiskiä ja liikun ratsastaen ja marjoja ja sieniä poimien. 

Tällä kaudella liityttiin  Tuukan kanssa myös hirviporukkaan, omalle kylälle. Siellä on oppia ja kokemusta ammennettu urakalla kokeneiden hirvimiesten ja -naisten sekä hirvi-isännän johdolla. Yhtään elävää hirveä en tällä kaudella nähnyt, mutta nylkemään ja paloittelemaan olen mukaan päässyt ja ennenkaikkea tuoretta lihaa pannulle ja pataan laittanut. 

Metsä – tässä ja nyt

Onko metsästys meditaatiota? Minun mielestäni ehdottomasti.  Luonnonhenki ja energia kutsuu meidät helposti takaisin tähän hetkeen, itsemme äärelle, ei tarvitse välttämättä ohjattua meditaatiotuntia sisäisen rauhan löytämiseen, toki sekin monella toimii. Meditaatio alkaa jo siinä, kun laittaa metsästysvaatteet päälle ja ajatukset leijailevat metsän siimekseen. Luonnossa on kaikille aisteille havainnoimista ja ihmettelemistä. 

Järjen ja ajattelun voi jättää kotiportaille luontoon lähtiessä. Jäniksen jälkiä etsiessä, oman koiran ääntä kuunnellessa jänistä ajaessa ja passissa jännätessä, onko tänään minun päivä, laittaa ajatukset todellakin tähän hetkeen. 

Hirvipassissa istuessa ollaan hiljaa vaan, ihmetellään, kuunnellaan, välillä tutkaa vilkaistaan lähestyykö koira ja hirvi meidän passia. Aurinko nousee, pakkanen narahtelee puissa ja lumi kenkien alla. Kuuma tee höyryää kuksassa, kylmä nipistelee varpaita. Nuotiolla päivällä porukalla makkaranpaistohommissa juttu raikaa, tarinoita piisaa vuosikymmenten takaa. Totta vai tarua, vastuu jää kuulijalle. 

Aikataulut, paineet, erilaiset roolit elämässä tekevät elämästä melkoista sekametelisoppaa. Luonnossa tätä arjen rumbaa pystyy katsomaan sivusta ja voi huomata, että kaikki voi soljua omalla painollaan, jos siihen vain uskaltaa luottaa ja antautua. 

Olemme herkästi kontrolloimassa, ohjailemassa, säätämässä  kaikkea ympärillämme olevaa ja tapahtuvaa.  Luonnossa kaikki kasvaa ja elää sopusoinnussa toisiaan kunnioittaen. Tämän saman fiiliksen saa metsällä. Kenelläkään ei ole mitään muuta roolia kuin olla osana luontoa metsästäjänä. Ammatilla eikä perhesuhteilla ole mitään merkitystä, ollaan samaa porukkaa. Luonnoneläimiä ja luontoa kunnioitetaan, noudatetaan riistanhoidollisia suunnitelmia ja määräyksiä. Ammutaan kun ollaan varmoja, että saaliiseen osutaan ja jos tulee haavakko, se etsitään, tarvittaessa vaikka lisäapua pyytäen.

Ruokaa maailman huipulta

Riista ruokana on minulle puhdasta, aitoa ruokaa. Metsästäjä hyödyntää mahdollisimman pitkälle eläimen kaikkia osia. Luista teemme luulientä, mitä jatkokäytämme ruoanlaitossa hyvin erilaisissa ruoissa. Kalvot ym räippeet menee koirille. Lihoista tulee jauhelihaa ja paisteja. 

Voiko maukkaampaa liharuokaa saada, kun yhdistää siihen vielä villiyrtit. Niiden saloihin olen hiljalleen viimeisen parin vuoden aikana tutustunut, vaikka jo lapsuuden kodissa juoksin katajanmarjoja hirvipaistiin hakemassa. Hirvenpaistin sekaan leivinuuniin laitan vaihtelevasti siankärsämöä, katajanmarjoja ja nokkosta. 

Villikasvit kruunaavat villiruuan

Yritit ja luonnonkasvit täydentävät riistan maun, vaikka toki liemeen pippuria ja suolaakin pitää laittaa. Kermapurkinkin usein loppuhautumiseen lorautan. Keväisin täydellinen lisuke lihalle on pannulla öljyssä pyöräytetyt ”horsmaparsat” ja voikukkapesto. Ai että vesi tulee kielelle jo tätä kirjoittaessa. Tulevana keväänä kuivauksen ja pakastamisen lisäksi aion kokeilla mm maitohorsman säilömistä etikkaliemeen, saisi sitäkin nauttia sitten pitkin talvea.

Luonto antaa meille juuret, tunnen kuinka olemme osa tätä kaikkea. Luonto antaa minulle siivet, uskallan unelmoida ja mennä kohti unelmiani.

Kirjoittaja: Kaisu Niiranen

Luontaishoitola Kaisu Niiranen sijaitsee Ylivieskassa luonnon rauhassa. Hoitola tarjoaa erilaisia hoitoja perinteisestä jäsenkorjauksesta rentouttavaan Brain relief hoitoon. Keväisin ja syksyisin on tarjolla myös erilaisia luontoiltoja “Luontoilta täynnä taikaa”.  www.luontokuiskaaja.fi-sivusto avautuu pian ja sieltä tulee löytämään infoa enemmän mm luontoiltoihin liittyen. Löydät minut myös instagramista ja facebookista Luontaishoitola Kaisu Niiranen, tervetuloa seuraamaan!